Maton virkkausta ja kauniita unia!

Blogi on jäänyt nyt suoraan sanottuna niin taka-alalle. Oma terveys ei kestä edes koneen eessä puolentunnin naputtamista, saati sitä ajattelutyötä että mitä tai mistähän mahtaisi kirjoittaa. Selkä on rikki, on magneettikuvattu otettu hermoratatutkimuksia ja lääkkeet vie lopunkin tajunnan virran päästä! 

Mutta nyt olen tsempannut ja ruvennut virkkaamaan! Minä! Maailman huonohermoisin käsityöihminen... hyvällä menestyksellä ei voi vielä kehuskella, mutta hiljaa hyvä tulee. Pinkkiä trikookudetta ostettu tarpeeksi yhteen juhannusruusu-mattoon ja rahiin.

 Juhannusruusumatton ohjeeseen tästä!

Rahin ajattelin virkata vapaalla kädellä, tarkkaillaan menestystä!

Ihana pinkki ripaus tuo muuten harmaaseen sisustukseen ihanan piristysruiskeen kevään koittaessa, olohuoneen tehostusväreinä on tällä hetkellä hopea ja turkoosi.

Muutakin pinkkiä tarjoilee ihana uusi Björn Borgin laukku, olen pitkään etsinyt uutta pirtsakkaa laukkua ja yllläääätyyys, värinä myöskin pinkki!

Vihdoin ja viimein sängyn osto haaveet kävivät toteen ja nyt meidän maakuuhuonetta koristaa ihana uusi ja jämäkkä sänky! Prpjetki otti oman aikansa, mutta nyt se on vihdoin omalla paikallaan ja molemmille löytyi sopiva patja, kaikki lakanat vaan menee uusiks ja pahoittelen kuvan kamaluutta, vanha päiväpeitto yms. mutta uusi RUNKOSÄNKY <3

Rakastan! Ainut mitä joutuu vielä tekemään on nostamaan päätyä muutaman kymmenen senttiä ylemmäs, nyt se jää tyynyjen varjoon!

Kauniita unia ja virkkaushaaveita...

Kuorsaten Decorationzilla <3

Mäyräkoirahalvaus väärässä päässä

Moni on varmasti kuullut ainakin sanonnan mäyräkoirista ja mäyräkoirahalvauksesta, pitkä selkä ja lyhyet jalat yhdessä iän kanssa aiheuttavat kalkkeumia ja siitä voi seurata mäyräkoirahalvaus. Mutta entä jos halvaus ei olekkaan koiran ongelma vaan sen palvelijan, kumarassa seuraamisen opettaminen aiheuttaa palvelijan selän kipeyttä, varsinkin kun on välilevy pullahtanut pois paikoiltaan. Lääketokkurassani en ole postannut mitään pitkään aikaan, syytän tästä mäyräkoirahalvausta, tosin en hihnan vaan itseni päässä...

Mikään ei turruta ihmistä niin paljon kuin yksinäisyys, olen ollut nyt kolme kuukautta kotona, maannut, kävellyt, tuskaillut ja hohhoillut omaa rikkinäistä selkää. Onneksi mies ja perhe, ystävät ovat olleet tukena, mutta kuitenkin yksinäisyys kahden mäyräkoirankin kanssa on turruttavaa. Neuvot joita satelee jos joiltakin tutun tutuilta taikinaterapiasta huuhaahoitoihin ovat myös raskaita.

Koti näyttää siltä kuin siellä asuisi hullu mäyräkoiranainen, joka likkuu kolme metriä päivässä paikasta A paikkaan B. Telkkarista ei tule mitään, ei pysty imuroimaan, ei pysty ajattelemaan lääketokkura vie voiton ja huomaan nukkuvani neljättä kertaa päikkärit. Joku on kastellut amaryllistä liikaa ja siinä on puolen metrin varsi. 

Siskoni ottama joulukuva koirista <3

Mäyräkoirahalvauksin Decorationzilla